snapshot_35a1ed6c_95a1f3e4.jpg picture by irq_kuvat

No, tässä mä nyt olen. Puuteria on niin hitosti naamassa ettei mun kauneuspilkkua näe, mutta on mulla sellainenkin ja tykkään siitä paljon.

Täytin äskettäin 18 vuotta, ja nyt sen kunniaksi mun vanhemmat on päättäneet ottaa muhun jotain kontaktia ostamalla mulle kämpän. Luulee että muuten joutuisin kadulle tai jotain...

snapshot_35a1ed6c_f5a1f39b.jpg picture by irq_kuvat

Oloni oli kovin epätodellinen, kun astelin pienen, valkoisen talon lasiovesta sisään... Tämä oli niin erilaista kuin ennen ja se mihin olin tottunut.

Kerron teille sitten aluksi mun taustojani; synnyin vuonna 1990 Manhattanilla New Yorkissa. Mun vanhemmat on mitälie miljonäärejä, mutta siitä huolimatta mä en ole mikään piloille lellitty kakara, vaan olen joutunut itse tekemään työtä ja ansaitsemaan omat rahani. Tai no, mitään työtä en kyllä ole tehnyt viimeisen viiden vuoden aikana. Kolmetoistavuotiaana sain (psykologien mukaan) elinikäisen trauman, kun yksi isäni alainen murtautui kotiimme veitsen kanssa. Kai ne psykologit olivat oikeassa, Jouduin sitä seuraavana päivänä lähtemään pois, enkä vieläkään tiedä miten veljelleni kävi. Oleskelin vähän aikaa hotelleissa, olihan minulla satojatuhansia dollareita mukana, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Rahojen vähettyä tutustuin kaupungin pimeään puoleen, ja siitä alkoi alamäkeni huumeiden ja alkoholin vaikutuksesta. Kaksi vuotta sitten päädyin hoitoon, ja itseasiassa tänään pääsin pois. Elämäni on taas raiteillaan, mutta miten pitkään...?